Kirjoittaja: Kari Hämeenaho, toimitusjohtaja ja osakas, Moreni Oy. Juridiikan lehtori, KTM. Opettanut muun muassa perhe- ja perintöoikeutta LUT-yliopistoissa. Julkaistu: 27.8.2026
Vanhempi haluaa auttaa lapsiaan. Yksi saa rahaa asunnon käsirahaan, toinen sai muutama vuosi sitten auton, kolmannelle luvataan mökkiosuus myöhemmin. Jokainen päätös tuntuu sillä hetkellä oikealta ja kohtuulliselta.
Kymmenen vuotta myöhemmin perinnönjaossa istutaan pöydän ääressä ja lasketaan, kuka sai mitäkin. Silloin selviää, että lahjat ovat olleet eri suuruisia, niitä ei ole dokumentoitu samalla tavalla eikä kukaan ole ottanut kantaa siihen, ovatko ne ennakkoperintöä.
Näin syntyy suuri osa perheiden perintöriidoista. Ne eivät johdu siitä, että joku olisi toiminut vilpillisesti, vaan siitä, ettei lahjoittamista ole suunniteltu kokonaisuutena.
Lyhyesti
- Lahjoittaminen useassa erässä kannattaa suunnitella ennen ensimmäistä lahjaa, ei sen jälkeen.
- Verohallinnolle annettava lahjaveroilmoitus ja lahjavero määräytyvät kolmen vuoden kumulointisäännön perusteella. Raja nousi 7 500 euroon vuoden 2026 alussa.
- Rintaperilliselle annettu lahja katsotaan lähtökohtaisesti ennakkoperinnöksi, ellei toisin määrätä.
- Lasten epätasainen kohtelu on käytännössä yleisin riidan syy. Se on myös helpoin välttää.
Mitä jatkuva lahjakirja tarkoittaa?
Jatkuva lahjakirja on Morenin kehittämä toimintamalli tilanteisiin, joissa omaisuutta lahjoitetaan vaiheittain ja eri ajankohtina. Kyse ei ole lakiin perustuvasta asiakirjatyypistä eikä vakiolomakkeesta.
Malli ei myöskään tarkoita, että yhdellä allekirjoituksella siirrettäisiin automaattisesti kaikki tulevat lahjat. Jokainen lahjoituserä yksilöidään erikseen ja toteutetaan kyseistä omaisuutta koskevien muotovaatimusten mukaisesti. Kiinteistön lahjoitus vaatii kaupanvahvistajan, osakkeiden lahjoitus omat asiakirjansa.
Uutta on se, että kokonaisuus suunnitellaan kerralla. Lahjoittaja päättää etukäteen, mitä hän haluaa siirtää, kenelle, missä järjestyksessä ja millä ehdoilla. Yksittäiset lahjakirjat laaditaan tämän suunnitelman mukaisesti, ja jokainen niistä viittaa samaan kokonaisuuteen.
Ero tavalliseen lahjakirjaan on sama kuin yksittäisen sopimuksen ja sopimuskokonaisuuden välillä. Yksittäinen asiakirja ratkaisee yhden tilanteen. Suunnitelma ratkaisee myös sen, mitä tapahtuu kolmen, kymmenen ja kolmenkymmenen vuoden kuluttua.
Kolmen vuoden sääntö ratkaisee ajoituksen
Lahjaverotuksessa samalta lahjanantajalta samalle lahjansaajalle kolmen vuoden aikana annetut lahjat lasketaan yhteen. Sääntö on lahjanantajakohtainen: äidin ja isän antamia lahjoja ei lasketa yhteen, vaan kummankin lahjat käsitellään erikseen.
Vuoden 2026 alusta verovapaan lahjan raja nousi 5 000 eurosta 7 500 euroon. Käytännössä samalta antajalta voi nykyisin saada kolmen vuoden aikana enintään 7 499 euroa ilman lahjaveroa. Ennen 1.1.2026 annettuihin lahjoihin sovelletaan kuitenkin aiempaa 5 000 euron rajaa.
Tämä on juuri se kohta, jossa vaiheittainen lahjoittaminen mutkistuu. Jos lahjoitussuunnitelma on aloitettu vuonna 2024 ja seuraava erä annetaan vuonna 2026, samaan kolmen vuoden tarkastelujaksoon osuu lahjoja molemmilta puolilta rajamuutosta. Kokonaisuutta ei voi arvioida pelkästään voimassa olevan rajan perusteella.
Tarkastelujakso lasketaan päivästä päivään, ei kalenterivuosittain. Lahjaveroilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa lahjoituspäivästä, jos raja täyttyy.
Käytännön johtopäätös on yksinkertainen. Lahjoituksia ei kannata toteuttaa irrallisina ilman kokonaiskuvaa aikaisemmista ja suunnitelluista lahjoista. Kirjanpito omista lahjoista kannattaa pitää siitä päivästä lähtien, kun ensimmäinen lahja annetaan.
Yleisin virhe ei ole verotuksellinen
Verotus on se, mistä lahjoittamisen yhteydessä yleensä puhutaan. Riidat syntyvät kuitenkin muualta.
“Yleisin virhe on se, ettei lahjoituksia tehdä ennakoiden eikä tasapuolisesti lasten välillä. Silloin syntyy usein riita ennakkoperintöolettamasta tai suosiolahjasta. Usein epätasapuolisuus ei ole ollut edes tarkoituksellista”, sanoo Kari Hämeenaho, Moreni Oy:n toimitusjohtaja ja juridiikan lehtori.
Erot syntyvät huomaamatta. Yksi lapsi ostaa asunnon silloin, kun vanhemmilla on varaa auttaa. Toinen ostaa asunnon viisi vuotta myöhemmin, kun tilanne on toinen. Kolmas ei tarvitse apua lainkaan, mutta huomaa myöhemmin jääneensä ilman.
“Eriarvoinen kohtelu lasten välillä johtaa lähes aina riitoihin perinnönjakovaiheessa”, Hämeenaho toteaa.
Tässä on jatkuvan lahjakirjan tärkein hyöty. Kun kokonaisuus suunnitellaan etukäteen, lahjoittaja näkee, mitä kukin saa ja missä vaiheessa. Jos hän tietoisesti haluaa kohdella lapsiaan eri tavalla, se voidaan kirjata ja perustella. Ongelma ei ole epätasainen jako. Ongelma on dokumentoimaton epätasainen jako.
Ennakkoperintöolettama on pääsääntö, ei poikkeus
Perintökaaren 6 luvun 1 §:n mukaan rintaperilliselle annettu lahja on otettava perinnönjaossa huomioon ennakkoperintönä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen ole otaksuttava toisin tarkoitetun. Ennakkoperintö vähennetään aikanaan perinnönjaossa saajan perintöosuudesta.
Tämä on olettama, joka toimii ilman että kukaan tekee mitään. Juuri siksi se yllättää.
“Käytäntö on kirjava. Hyvin harvoin ymmärretään, että ennakkoperintöolettama pitäisi ottaa huomioon, esimerkiksi silloin kun omaisuutta myydään perillisille tai lapsenlapsille”, Hämeenaho sanoo.
Käytännössä lahjakirjaan otetaan kanta suuntaan tai toiseen: lahja on ennakkoperintöä tai se ei ole. Kumpikin ratkaisu on sallittu. Vaarallisin vaihtoehto on jättää asia mainitsematta, koska silloin ratkaisu tehdään vuosikymmeniä myöhemmin ilman lahjoittajaa.
Erikseen on huomattava suosiolahja. Perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla lakiosaa laskettaessa voidaan ottaa huomioon myös sellainen lahja, jonka perittävä on antanut olosuhteissa, joista voidaan päätellä tarkoituksena olleen suosia saajaa lakiosaan oikeutetun perillisen vahingoksi. Määräys pätee, vaikka lahjakirjassa olisi nimenomaisesti todettu, ettei kyse ole ennakkoperinnöstä, eikä tarkastelu ole sidottu lahjaverotuksen kolmen vuoden sääntöön.
Tämä on yksi tavallisimmista väärinkäsityksistä. Maininta lahjakirjassa ei sulje pois kaikkia myöhempiä vaatimuksia.
Mitä samassa paketissa kannattaa ratkaista
Vaiheittaisessa lahjoittamisessa ratkaistaan harvoin vain se, kuka saa ja kuinka paljon. Samalla otetaan yleensä kantaa ainakin seuraaviin:
Hallinta- tai käyttöoikeuden pidättäminen. Lahjoittaja voi pidättää itsellään esimerkiksi asunnon hallintaoikeuden. Pidätetty oikeus alentaa lahjan verotusarvoa, mutta se myös rajoittaa saajan mahdollisuutta käyttää tai myydä omaisuutta. Kyse on aidosta valinnasta, ei automaattisesta verokikasta.
Avio-oikeuden poissulkeminen. Lahjakirjassa voidaan määrätä, ettei lahjansaajan puolisolla ole avio-oikeutta lahjaan ja sen sijaan tulleeseen omaisuuteen. Määräys on tehtävä lahjoituksen yhteydessä, ei jälkikäteen.
Lahjan suhde ennakkoperintöön. Käsitelty edellä.
Omaisuuden hallinnan jatkuvuus. Jos lahjoitetaan yhteisomistukseen tuleva kohde, kuten vapaa-ajan kiinteistö, kannattaa samalla sopia siitä, miten sitä hallitaan. Muuten toistetaan sama ongelma, joka syntyy jakamattomassa kuolinpesässä.
Kansainväliset tilanteet. Jos lahjanantaja, lahjansaaja tai omaisuus on ulkomailla, on selvitettävä, missä valtiossa lahja verotetaan ja vaikuttavatko asiaan verosopimukset.
Yritysvarallisuus muuttaa aikataulun
Kun lahjoitettavana on yrityksen osakkeita, kyse on tavallisesti sukupolvenvaihdoksesta. Silloin lahjoittaminen ei ole vain verokysymys vaan myös omistajastrategia.
Perintö- ja lahjaverolaissa on sukupolvenvaihdoksia koskeva huojennussäännös, jonka soveltaminen edellyttää tiettyjen edellytysten täyttymistä muun muassa siirtyvän omistusosuuden ja toiminnan jatkamisen osalta. Vaiheittain toteutettu lahjoitus voi joko tukea huojennuksen edellytyksiä tai vaarantaa ne. Ero syntyy siitä, miten erät on suunniteltu.
Samalla on ratkaistava yhtiöoikeudelliset kysymykset. Yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke, osakassopimuksen ehdot, äänivallan jakautuminen ja hallituksen kokoonpano vaikuttavat siihen, mitä osakkeiden siirto käytännössä tarkoittaa. Osakkeiden omistaminen ei ole sama asia kuin yrityksen johtaminen.
Tässä yhdistyvät juridiikka, verotus, talous ja liiketoiminta. Yksi asiakirja ei riitä.
Mistä malli on syntynyt
Jatkuvan lahjakirjan idea lähti käytännön tarpeesta. Aiheesta laadittiin LAB-ammattikorkeakoulussa Lasse-Veikka Kähärin opinnäytetyö Jatkuva lahjakirja (2026), jonka ohjasi juridiikan lehtori Kari Hämeenaho. Työ on julkisesti saatavilla.
Opinnäytetyössä jatkuvaa lahjakirjaa tarkasteltiin juridisesti epävirallisena käsitteenä. Tavoitteena oli arvioida mallin toimivuutta, tulkinnanvaraisuutta ja käytännön sovellettavuutta sekä tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää jatkuvan lahjakirjan laatimisessa ja muissa lahjaverotukseen liittyvissä tilanteissa.
Opinnäytetyön, juridisen arvioinnin ja käytännön kokemuksen pohjalta Morenissa rakennettiin palvelu, joka on nyt asiakkaiden käytettävissä.
Milloin suunnittelu kannattaa tehdä?
Ennen ensimmäistä lahjaa.
Tämä kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta käytännössä yhteydenotto tulee usein vasta silloin, kun lahjoja on jo annettu. Silloin osa vaihtoehdoista on jo suljettu pois. Annettua lahjaa ei oteta takaisin, eikä lahjakirjaan voi lisätä jälkikäteen määräystä avio-oikeuden poissulkemisesta.
Suunnittelu on erityisen tarpeen, kun mukana on merkittävää omaisuutta, yritysvarallisuutta, useita lahjansaajia tai tuleva sukupolvenvaihdos.
Miten Moreni auttaa
Kartoitamme lahjoittajan tavoitteet, olemassa olevat lahjat ja omaisuuden rakenteen. Sen jälkeen laadimme suunnitelman, joka kattaa lahjoituserät, niiden ajoituksen, verovaikutukset ja ehdot. Laadimme yksittäiset lahjakirjat, otamme kantaa ennakkoperintöön ja avio-oikeuteen sekä huolehdimme siitä, että kunkin omaisuuslajin muotovaatimukset täyttyvät.
Kun mukana on yritysomaisuutta, sama tiimi arvioi arvonmäärityksen, yhtiöoikeudelliset kysymykset ja sukupolvenvaihdoksen kokonaisuuden. Tarvittaessa lahjoitussuunnitelma sovitetaan yhteen testamentin, avioehdon ja edunvalvontavaltuutuksen kanssa, jotta asiakirjat eivät ole keskenään ristiriidassa.
Ensimmäinen keskustelu ei vaadi valmista suunnitelmaa. Riittää, että kerrot, mitä haluat siirtää ja kenelle. Katso yrittäjän ja yksityishenkilön lakipalvelut tai ota yhteyttä.
Usein kysytyt kysymykset
Paljonko voi lahjoittaa verovapaasti? Samalta lahjanantajalta samalle saajalle voi vuoden 2026 alusta lähtien antaa kolmen vuoden aikana yhteensä enintään 7 499 euroa ilman lahjaveroa. Ennen 1.1.2026 annettuihin lahjoihin sovelletaan 5 000 euron rajaa. Raja on lahjanantajakohtainen.
Lasketaanko molempien vanhempien lahjat yhteen? Ei. Kumpikin vanhempi on oma lahjanantajansa, ja kummankin antamat lahjat käsitellään erikseen.
Onko lahja aina ennakkoperintöä? Rintaperilliselle annettu lahja katsotaan lähtökohtaisesti ennakkoperinnöksi, ellei toisin määrätä. Muille kuin rintaperillisille annetut lahjat eivät ole ennakkoperintöä ilman nimenomaista määräystä.
Riittääkö maininta siitä, ettei lahja ole ennakkoperintöä? Se ratkaisee ennakkoperintökysymyksen, mutta ei sulje pois suosiolahjaa koskevaa tarkastelua lakiosaa laskettaessa. Siksi tilanne kannattaa arvioida kokonaisuutena.
Milloin lahjaveroilmoitus on tehtävä? Kolmen kuukauden kuluessa lahjoituspäivästä, jos verotettavan lahjan raja täyttyy. Ilmoituksen tekee lahjansaaja.
Artikkeli perustuu Suomessa voimassa olevaan oikeuteen 20.8.2026. Se on yleistä tietoa, ei toimeksiantokohtaista neuvontaa. Lahjoittamisen verovaikutukset ja perheoikeudelliset seuraukset ovat aina tapauskohtaisia.